mäen halua nyt aloittaa kirjoittaa blogia minkään tyylin tavan tai linjan mukaan. en ajattele nyt mitäään muuta kuin itseäni tässä, en ajattele kuka lukee tai mitä ajattelee. mulla on jatkuva tarve saada aikana jotain konkreettista, on ollut aina. mulla on tarve saada tunteeni jotenkin taiottua sykerölle, koska mieleni on ikuinen sekasorto. voisin verrata sitä tuhoutuneeseen mereen, siellä lilluu häiriötekijöitä siellä täällä, ja mun on pakko pakko pakko löytää sopiva haavi saamaan ne sieltä yhteen.

minä rakastan kirjoittamista, mutta elän meidän suhteemme on hyvin myrskyisä. elän tällä hetkellä aikaa, jona sanat ovat vaikeita, en halua lukea yhtäkään romaania, en kestä juonia. tykkään myös teestä, kahvista, villapaitojen tuoksuista ja matalista miesäänistä.